Kahden sukupolven tilkkutäkki

Tuossa edellisen joulun alla esikoiseni löysi kasan joskus neulomiani tilkkuja, jotka olivat jääneet odottamaan sitä ikävintä vaihetta, lankojen päättelyä ja yhteen liittämistä. Niinpä hän kysäisi että saako hän peiton, jos päättelee ja ompelee itse.
Tottahan minä siihen suostuin ja niin kului viikonloppu päätellessä ja suunnitellessa peittoa ja pian se olikin kasattuna. Reipas nuori mies virkkasi vielä kiinteillä silmukoilla reunuksen peittoon ja sitten se pääsikin käyttöön.

 Palat olin neulonut kaksinkertaisesta 7-veljestä langasta ja torkkupeittona se hiukkasen kutitti, joten lupasin ommella peiton toiselle puolelle fleeceä.Niinpä minä vihdoin alkuviikosta sain itseni raahattua taas ompelukoneelle.
Korjattuani parit jonossa etuilevat housut ja lyhennettyä yhdet lahkeet, pääsin vihdoin ompelemaan peittoa valmiiksi. Ompelin ne ulkoreunoistaan ensin yhteen ja sitten palojen välistä, sieltä täältä. Yhdessä saumassa ommel oli loppunut 10cm ennen reunaa, niin ompelin siihen kohtaan salataskun,jättäen aukinaisen kohdan taskunsuuksi.
Jätin tarkoituksella poikani oman kädenjäljen näkyviin käsinommeltuihin kohtiin, vahvistin vain koneella hieman joitain saumakohtia. Lopputulokseen poikani oli erittäin tyytyväinen niin kuin äitinsäkin.

Salainen tasku, eikä lainkaan mikään ratkennut sauma.

Malli: Oma
Lanka:Novita 7-veljestä
Koko:100*160cm

 Sama kaveri neuloi itselleen kännykkäpussukan tänä syksynä, eikä äiteen tarvinnut muuta tehdä kuin ojentaa lanka ja puikot. On se vain mukavaa nähdä, että lapsillakin on taito hyppysissään.